Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n Terve Suomi -raportin1 mukaan vuonna 2024 vain noin puolet suomalaisista ilmoitti luottavansa terveyspalveluihin. Kestävä terveydenhuolto -verkosto puolestaan selvitti, miten terveydenhuollon ammattilaiset lähtisivät korjaamaan tätä luottamuspulaa2. Ammattilaisten vastauksissa korostui tarve nopeampaan ajanvaraukseen, hoitoon pääsyyn ja hoidon jatkuvuuteen – eli samoihin asioihin, joiden viiveistä kansalaiset olivat Terve Suomi -raportissa huolissaan.
Useat ammattilaisvastaajat pitivät tärkeimpänä ratkaisuna pysyvää hoitosuhdetta: malli, jossa omalääkäri ja -hoitaja toimivat työparina, nähtiin keinona turvata hoidon jatkuvuutta ja laatua.
Mitä pitäisi tehdä, jotta hoitoon pääsee ja se jatkuu saumattomasti?
Sosiaali- ja terveysministeriö marraskuussa 2025 julkaiseman Sote2040-vision tavoitteena on varmistaa, että suomalaiset saavat tulevaisuudessa vaikuttavat, yhdenvertaiset ja kestävät palvelut, joihin voi luottaa.
STM:n tavoitteena on järjestelmä, jossa palvelut kohdentuvat tarpeen mukaan, oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan. Visiossa todetaan, että sosiaali- ja terveydenhuoltoon tarvitaan selkeitä valintoja, jotka on suhteutettu yhteiskunnan kantokykyyn.
”Selvää on, että rahaa ei voida loputtomasti lisätä sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Priorisointia on pakko tehdä, ja palveluissa keskityttävä niihin, joilla on vaikuttavuutta”, toteaa osastopäällikkö Minna Saario sosiaali- ja terveysministeriöstä.
”Voitaisiinko peruspalveluja vahvistaa luopumalla osin liian tiheästä sairaalaverkostosta? Jos sairaalassa joutuu asioimaan kerran pari elämässä, voisiko sinne matkustaa kauempaa, jos samalla lähellä olevat peruspalvelut ovat toimivia”, Saario esittää.
Potilaan näkökulmasta hoitopolut eivät suinkaan ole aina sujuvia, ja matkan varrelle mahtuu erilaisia haasteita, viiveitä ja kohtaamattomia tarpeita. Suomen Gynekologiset Syöpäpotilaat ry:n puheenjohtaja Taru Salovaaran mukaan gynekologisia syöpiä sairastavilla pahin pullonkaula on usein hoitoon pääsy.
”Oirekuvia saatetaan vähätellä ja voi olla epäselvää, mille taholle monikanavaisessa järjestelmässä hoito kuuluu. Järjestelmä on pirstaloitunut, eikä tieto välttämättä siirry eri toimijoiden kesken sujuvasti eteenpäin. Kun saa diagnoosin ja pääsee hoitopolulle, lähtökohtaisesti hoito on hyvää”, Salovaara sanoo.
Sotea ei voi johtaa kuin tehdasta
Organisaatioasiantuntija Hermanni Hyytiälä tutkii kohtaamattoman tarpeen ilmiötä. Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihminen saa tilanteeseensa väärää apua, apua vain osittain tai ei lainkaan. Terveydenhuollossa asiakkaan kohtaamattoman tarpeen riski kasvaa, kun mitataan suoritteiden määrää eikä niiden tuloksia. Tällöin potilas jää helposti ilman tarvitsemaansa hoitoa ja syntyy uusien yhteydenottojen kierre.
Monessa organisaatioissa huomattava osa työntekijöiden työajasta kuluu työyhteisön sisäiseen kitkaan. Selvitysten mukaan arjen työn toimimattomuus ja asiakkaiden luoma ylimääräinen kysyntä vie tehokasta työaikaa sote-henkilöstöltä arviolta noin 30–40 prosenttia eli viikossa 1,5–2 työpäivää. Kuntaliiton arvioon vuoden 2025 henkilöstömenoista3 perustuen tämä tarkoittaisi noin 4,5–5,5 miljardia euroa vuodessa.
”Perimmäinen ongelma on, että sovellamme teollisen aikakauden oppeja vuorovaikutteiseen palvelutoimintaan. Pelkkä organisaation toiminnan mittaaminen ei kerro, syntyikö palvelutapahtumassa se, mikä on arvokasta asiakkaan näkökulmasta tai mitä todella tavoiteltiin. Palveluorganisaation tuloksellisuuden ei pitäisi perustua vain kustannuksiin ja suoritteisiin, vaan tarvitsemme nykyistä laajempaa tietopohjaa siitä, miten asiakkaan tilanteeseen on löydetty vaikuttavia ratkaisuja”, Hermanni Hyytiälä sanoo.
Hyytiälä muistuttaa, että kohtaamaton tarve on kaksisuuntainen ilmiö, joka koskee sekä asiakkaita että työntekijöitä. Koska asiakkaan ja terveydenhuollon ammattilaisen kohtaamaton tarve kietoutuu usein osaksi henkilöstön työn normaalia kuormitusta, sen tunnistaminen voi olla haastavaa ilman tietoista havainnointia tai erillistä koulutusta.
Visio toteutuu laajalla yhteistyöllä
Terveydenhuoltoon liittyy niin kutsuttuja pirullisia ongelmia (wicked problems), joissa yksittäisellä toimenpiteellä ei voida ratkaista kokonaistilannetta. Vain yhtä osa-aluetta korjaamalla voi syntyä odottamattomia vaikutuksia muualla järjestelmässä. Tämän vuoksi tarvitaan laajaa, järjestelmätason ajattelua, monitahoista yhteistyötä ja jatkuvaa dialogia.
”Jotta visioon päästään, tarvitaan entistä pitkäjänteisempää ja ennakoitavampaa poliittista valmistelua yli vaalikausien”, sanoo Minna Saario. Visiossa on ehdotettu monenlaisia ratkaisuja, joiden pohjalta päättäjät voivat suunnata valittavia politiikkatoimia. Yksi keskeinen malli on rahoituksen siirtäminen enemmän hyvinvointialueiden vastuulle.
Hermanni Hyytiälä ehdottaa kolmen tason korjaussarjaa kohtaamattoman tarpeen ilmiön purkamiseksi.
“Ensinnäkin kansallisella tasolla ohjauksen ja rahoituksen pitäisi tukea yhteistä päämäärää – asiakkaan parasta. Nyt toimijat optimoivat helposti omaa osaansa järjestelmästä, vaikka kannustimien pitäisi ohjata yhteistyöhön ihmisen parhaaksi.
Toiseksi palvelutasolla eri ammattiryhmien pitäisi pelata moniammatillisesti samaan maaliin ja varmistaa, että hoitosuhteet jatkuvat eikä vastuu katkea.
Kolmanneksi yksittäisellä ammattilaisella tulisi olla mahdollisuus ja osaaminen kohdata ihminen kokonaisena – asiakkaan oman elämäntilanteen kautta, ei vain yksittäisen sairauden näkökulmasta.
Samoilla linjoilla on Taru Salovaara, joka toivoo päättäjiltä tahtotilaa kehittää kokonaisvaltaista hoitoa; sairastuneen ihmisen työ- ja toimintakykyä tukeviin palveluihin, kuten kuntoutukseen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota.
”On kansantaloudellisestikin merkittävää pitää kiinni potilaan elämänlaadusta ja työkyvystä, sekä tarjota joustavampia mahdollisuuksia esimerkiksi osa-aikaiseen työskentelyyn.”
1 THL:n Terve Suomi -raportti 15.5.2025 https://thl.fi/-/asiakastyytyvaisyys-sosiaali-ja-terveyspalveluissa-pysynyt-korkealla-luottamus-jarjestelman-toimivuuteen-heikentynyt
2 Terveydenhuollon tutkimusyhtiö NHG:n touko-kesäkuussa 2025 toteuttamaan kyselyyn vastasi kaikkiaan 580 terveydenhuollon ammattilaista (sairaanhoitajaa, lääkäriä ja hammaslääkäriä).
3 Kuntaliiton mukaan hyvinvointialueiden henkilöstömenot vuonna 2025 ovat arviolta 14,5 miljardia euroa https://www.kt.fi/uutiset-ja-tiedotteet/2025/kunta-ja-hyvinvointialalle-lahes-kolmen-vuoden-tyorauha
Kestävä terveydenhuolto -verkoston järjestämässä 10-vuotisseminaarissa 26.11.2025 keskusteltiin siitä, millaisin poliittisin ja sote-sektorin sisäisin keinoin kansalaisten luottamusta murentavia asioita, kuten hoitoon pääsyä ja jatkuvuutta, voitaisiin parantaa.
Lisätietoa:
Marketta Piskonen, External Affairs Manager, AbbVie Oy
marketta.piskonen@abbvie.com, puh. 040 902 2446
Haastattelupyynnöt:
Karoliina Heimo, Rud Pedersen
karoliina.heimo@rudpedersen.com, puh. 040 509 0437
Tietoa Kestävä terveydenhuolto -verkostosta:
Kestävä terveydenhuolto -verkoston tavoitteena on haastaa yhteiskuntaa ja terveydenhuollon toimintaympäristöä pohtimaan, miten suomalaista terveydenhuoltoa uudistetaan asiakaslähtöisesti ja ennakkoluulottomasti. Verkoston tarkoitus on myös tarjota uusia näkökulmia siihen, miten ihmisten hyvinvointi sekä työ- ja toimintakyky pystytään turvaamaan nyt ja tulevaisuudessa. Verkosto on perustettu 2015, ja siinä ovat mukana AbbVie, Suomen Hammaslääkäriliitto, Hyvinvointiala HALI ry, Lääkäriliitto, SOSTE ja Tehy. Kestävän terveydenhuollon tilaisuuksiin osallistuu vuosittain satoja terveydenhuollon ja poliittisen päätöksenteon asiantuntijoita
FI-ABBV-250099/11.2025