Keto-Huovinen ehdotti HS:lle antamassaan haastattelussa muun muassa lähestymiskieltojen rikkomisten ja laittomien uhkauksien rangaistusasteikkojen tarkastamista. Lisäksi Keto-Huovinen ehdotti, että tulevaisuudessa oikeus hakea jalkapantaa lähestymiskieltoon määrätylle laajennettaisiin myös uhrille. Diarra on samoilla linjoilla.
– Saamme jatkuvasti lukea uutisista tapauksista, joissa esimerkiksi väkivaltaisessa suhteessa elänyt on toistuvasti yrittänyt hakea apua, mutta turhaan. Aivan liian usein nämä tilanteet johtavat siihen, että lähisuhdeväkivallan uhri menettää henkensä. Tilanteessa, jossa Suomi on tutkitusti EU:n väkivaltaisin maa naisille ja viime vuonna peräti 19 naista menetti henkensä väkivallan seurauksena, on meidän pakko herätä siihen, että jokin systeemissä on pielessä, Diarra lataa.
Diarra jätti loppuvuodesta 2025 eduskuntaan lakialoitteen, jonka tarkoituksena on säätää lähisuhdeväkivaltarikosten esitutkinta toimitettavaksi kiirellisesti. THL on arvioinut, että kaikesta Suomessa tapahtuvasta lähisuhdeväkivallasta vain korkeintaan 20 % päätyy koskaan viranomaisten selvitettäväksi. Syitä uhrien vaikenemiselle on lukuisia aina yhteiskunnan asenteista taloudellisiin haasteisiin, häpeään ja pelkoon.
– Samaan aikaan lähisuhdeväkivaltatapausten tutkintaan Suomessa liittyy merkittäviä puutteita. Lähisuhdeväkivaltatapauksissa syytteitä jää liian usein nostamatta ja väkivallan uhrit jäävät vaille suojaa, Diarra perustelee.
– Lähisuhdeväkivaltaa koskevien rikosten esitutkinnan kohdalla ilmitulleet epäkohdat osoittavat, että näiden rikosten kohdalla esitutkintalain edellyttämä viivytyksettömyys ei ole aina toteutunut. Tehokas esitutkinta ja sen loppuun saattaminen ilman aiheetonta viivästystä on lähisuhdeväkivallan uhrien oikeusturvan toteutumisen kannalta keskeisessä asemassa, Diarra toteaa.
Vaikka yleisesti oikeusministeriön tilastoselvityksen mukaan parisuhdeväkivaltatapaukset käsitellään hieman muita väkivaltatapauksia nopeammin, on mediaani parisuhdeväkivaltatapauksissa rikosilmoituksen jättämisestä käräjäoikeuden ratkaisuun kuitenkin noin 13 kuukautta.
– Lähisuhdeväkivaltarikoksissa nopean käsittelyn merkitys on korostunut. Uhrien toipumisen kannalta asian selvittäminen, prosessi ja sen päättyminen ilman aiheetonta viivytystä on keskeistä, jotta uhrit voivat toipua traumaattisesta kokemuksesta mahdollisimman pian ja jatkaa elämäänsä, Diarra huomauttaa.
– Kuuleminen pitkän ajan kuluttua epäillystä tapahtumasta voi myös heikentää muistikuvien tarkkuutta ja siten näytön luotettavuutta. Vaikka myös esitutkintaan kohdistuvilla resursseilla tutkinnan etenemistä voidaan tehostaa, se ei yksinään riitä. Siitä syystä lähisuhdeväkivaltarikosten esitutkinnan toimittaminen tulisi säätää laissa nimenomaisesti kiireelliseksi. Yksikin menetetty henki on liikaa, Diarra päättää.