”Tilastot osoittavat, että Suomi on naisille erityisen väkivaltainen maa. Yli 57 prosenttia suomalaisista naisista on kokenut jonkinlaista väkivaltaa, kun EU:n keskiarvo on noin 31 prosenttia. Väkivalta on juurtunut kulttuuriimme syvälle, ja siksi sen juurisyihin on puututtava – pelkkä rangaistusten koventaminen ei riitä”, Marttila muistuttaa.
Väkivallan tekijöiden palvelupolut ovat tällä hetkellä saatavuudeltaan ja laadultaan vaihtelevia ja pistemäisiä. Demarinaiset peräänkuuluttavat, että tekijöiden toimintaan on puututtava jämerästi ja määrätietoisesti jo ennaltaehkäisevästi. Esimerkiksi yhdenvertaisuusvaltuutettu on ehdottanut niin sanotun rakennelain säätämistä. Laki koskisi sosiaali- ja terveyspalveluita ja turvaisi järjestöjen aseman väkivallan vastaisessa työssä. Laki myös vaatisi, että hyvinvointialueiden tulee varmistaa väkivallan tekijöille riittävä tuki. Tuen vahvistamisen sijaan oikeistohallitus on päinvastoin leikannut sekä järjestöiltä että hyvinvointialueiden rahoituksesta.
”Hallitus mielellään korostaa toiminaan sovittelun rajaamista pois lähisuhdeväkivaltatapauksista ja resurssien lisäämistä turvakodeille. Ne ovat tärkeitä toimia erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisessa, mutta usein tilanteessa, jossa väkivaltaa on ollut jopa vuosikausia. Nyt tarvitaan vahvaa panostusta ennaltaehkäisyyn ja myös väkivallan tekijöiden palvelupolkujen kehittämistä. Hyvinvointialueiden palvelujen on toimittava jo silloin, kun ensimmäiset merkit väkivallan riskistä näkyvät. Vain näin pääsemme käsiksi väkivallan juurisyihin, emmekä pelkästään sen traagisiin seurauksiin”, Marttila painottaa.