Yö
12.2.–23.8.2026
Sinebrychoffin taidemuseo, 1 krs.
Yö on salaperäisempi kuin päivä. Suurin osa meistä nukkuu ohi tämän mystisen vuorokaudenajan; ihmiset ahertavat ja yhteiskunnan rattaat raksuttavat päivisin. Levon lisäksi yöhön kuuluvat unet, joissa asiat ovat omaperäisiä ja hieman vinksallaan. Yötä ja unimaailmaa tutkiva näyttely kuljettaa iltahamärästä aamunkoittoon.
Näyttely näyttää yön monet kasvot: ystävälliset, surumieliset, puistattavat ja seesteiset. Kaikki eivät pääse levolle yön koittaessa. Unettomille, väsyneille vanhemmille, yötyöläisille, painajaisista kärsiville ja kodittomille vaeltajille yö voi olla pitkä ja yksinäinen. Vaikka illalla saisikin painaa päänsä tyynyyn, saattaa mieli lähteä vaeltelemaan omia polkujaan.
Unet ovat sekä jaettu ja universaali että hyvin yksityinen ja selittämätön näkyjen rajamaa. Iltasadut ja lampaiden laskeminen toimivat rituaaleina, jotka rauhoittavat unen lähteille. Koskaan ei voi tietää minne unet vievät. Luvassa voi olla matka avaruuteen, omaan keittiöön tai kaninkoloon.
Näyttelyssä taideteokset käyvät vuoropuhelua runouden kanssa. Runoilijana on Henriikka Tavi. Näyttelyssä on esillä vanhan eurooppalaisen taiteen lisäksi maalaustaidetta, grafiikkaa ja veistoksia 1800-luvulta nykypäivään. Teokset ovat Kansallisgallerian omasta kokoelmasta. Näyttelyarkkitehtuurista vastaa muotoilija Lauri Johansson, ja näyttelyn kuraattori on amanuenssi Kersti Tainio.
Anna Sinebrychoff – Edelläkävijä
3.3.2026–29.8.2027
Sinebrychoffin taidemuseo, punainen kellari
Anna Sinebrychoff (1830–1904) oli poikkeuksellinen nainen, joka hallitsi 1800-luvun lopulla yhtä Suomen menestyksekkäintä yritystä, Sinebrychoffien panimoa. Hän tunnisti vaikutusvaltansa ja käytti sitä määrätietoisesti yhtiön hallituksen puheenjohtajana, kaupungin seurapiireissä sekä hyväntekeväisyydessä. Anna Sinebrychoffin elämä liittyy kiinteästi taidemuseon omaan historiaan. Hän asui Bulevardilla talon paraatiasunnossa yli 50 vuotta ja jätti lapsilleen mittavan taloudellisen ja henkisen perinnön.
Anna Sinebrychoff (1830–1904) sai porvaristytön koulutuksen, avioitui vuonna 1850 menestyneen liikemiehen Paul Sinebrychoffin (1799–1883) kanssa ja he saivat neljä lasta. Hän saavutti miehensä kuoleman jälkeen Suomen oloissa harvinaisen aseman suuryrityksen enemmistöosakkaana ja hallituksen puheenjohtajana. Annasta tuli tunnetun Sinebrychoffin panimosuvun merkittävin nainen 1800-luvun jälkipuolella. Määrätietoisella otteella hän johti perhettään ja valvoi kahden poikansa toimintaa yrityksen johtajina. Hän oli suvun kiistaton matriarkka ja kunnioitettu isoäiti. Anna Sinebrychoff kuoli vuonna 1904. Lukuisissa muistokirjoituksissa huomioitiin hänen laajamittainen hyväntekeväisyystyönsä.
Annasta on tehty poikkeuksellisen hieno muotokuvien sarja, joka osaltaan kertoo hänen merkittävyydestään. 1800-luvun tunnetuin muotokuvamaalari Albert Edelfelt teki hänestä neljä isokokoista muotokuvaa, jotka nähdään nyt ensimmäistä kertaa yhdessä. 1890-luvulla Anna tilasi vielä kaksi muotokuvaa itsestään taiteilija Gunnar Berndtsonilta, jotka ovat nyt ensimmäistä kertaa julkisesti esillä.
Näyttely tuo kattavasti esiin Anna Sinebrychoffin elämän ja toiminnan Helsingissä 1850-luvulta alkaen. Sen keskiössä on Anna aktiivisena vaikuttajana: perheen ja liiketoiminnan vastuunkantajana, hyväntekijänä, yhdistystoimijana ja ortodoksisen seurakunnan jäsenenä. Näyttely asettaa Annan keskelle oman aikansa yhteiskunnallisia ja taloudellisia muutoksia. Näyttelyn kuraattori on intendentti, FT Ira Westergård ja näyttelyarkkitehtuurista vastaa muotoilija Lauri Johansson.
Riikinkukko puutarhassa – Mathias Withoosin Rooma
24.9.2026–10.1.2027
Sinebrychoffin taidemuseo, 1 krs.
Ystävyys, inspiraatio ja yhdessäolon hurma! Tätä kaikkea alankomaalainen taidemaalari Mathias Withoos (1627–1703) sai kokea liittyessään Bentvueghels-taiteilijaryhmään. Nuoret innokkaat hollantilaiset taiteilijat matkustivat Roomaan ja muodostivat oman elämäniloa pulppuavan yhteisön, jonka keskiössä oli taide. Näyttely esittelee Mathias Withoosin teoksia sekä Bentvueghels-taiteilijajoukkoa.
Taidemaalari Mathias Withoos liittyi monien kollegoidensa tavoin Bentvueghels-ryhmään oleskellessaan Roomassa noin vuosina 1648–1653. Tällä ajalla oli merkittävä vaikutus hänen uralleen. Rooma näkyy hänen taiteessaan maisemanäkyminä, joita hän kehysti runsailla kasviaiheilla. Hänen omintakeisissa asetelmamaalauksissaan elämää kuhiseva aluskasvillisuus yhdistyy ylevöittävän kaupunkimaiseman elementteihin. Tuotannossaan hän palasi toistuvasti Rooman ja Italian vaikutteisiin.
Bentvueghels-taiteilijaryhmä syntyi alankomaalaisten ja flaamilaisten taiteilijoiden keskuudessa Roomassa noin vuonna 1620, ja yhteisöllisyys jatkui sadan vuoden ajan vuoteen 1720 asti. He olivat riehakkaita juhlijoita, jotka viettivät aikaa tiiviisti yhdessä uudessa kaupungissa. Yhteisöllä oli omat liittymisrituaalinsa ja jäsenille annettiin heidän luonteeseensa ja olemukseensa liittyviä lempinimiä.
Roomassa olo ei kuitenkaan ollut pelkkää juhlimista vaan taiteen tekeminen ja siinä kehittyminen otettiin vakavasti. Bentvueghels-ryhmän jäsenet pitivät erityisesti piirtämisestä ja maalaamisesta ulkoilmassa ja he matkustivat usein yhdessä Rooman ulkopuolelle Tivolin puutarhoihin. Taiteilijat halusivat oppia italialaisilta mestareilta ja kaupungista haettiin uusia näkemyksiä. Ryhmään kuuluivat muun muassa näyttelyssä esillä olevat Caspar van Wittel (1653–1736), Jan Both (1618–1652) ja Cornelis van Poelenburgh (1594–1667).
Näyttely juhlistaa yhdessäolon voimaa ja yhdessä koettujen hetkien ainutlaatuisuutta sekä ryhmään kuulumisen merkitystä. Näyttely esittelee Bentvueghels-taiteilijajoukkoa ja sen taidemaalareista erityisesti Mathias Withoosin tuotantoa. Esillä on 1600-luvun maalauksia ja harvinaisia piirroksia pääosin hollantilaisista museoista ja yksityiskokoelmista sekä grafiikkaa Kansallisgallerian kokoelmasta. Näyttelyn kuraattori on amanuenssi Salla Heino.
Oy Sinebrychoff Ab tukee Sinebrychoffin taidemuseon toimintaa.