Vuonna 2023 voimaan astunut korkokattoa koskeva laki oli käytännössä kuolinisku perinteisille 100-500 euron pikavipeille. Paljon ei ole kuitenkaan muuttunut, sillä viimeisen parin vuoden aikana alan vakioksi on muodostunut 2 000 – 10 000 pikalaina.
Kun lainan nimelliskorko rajattiin tiukasti, pienistä lainasummista saatava korkotuotto ei enää riitänyt kattamaan luottotappioriskejä, asiakashankintaa ja muita hallinnollisia kuluja. Jotta luotonantajien liiketoiminta pysyy kannattavana, heidän on ollut pakko kasvattaa ”keskiostosta” eli myönnettävän lainan pääomaa.
Rajoituksella tarkoitettiin hyvää, mutta lopputulos oli kuitenkin se, että asiakkaat nostivat yli tarvitsemansa summan ja käyttivät myös loput hakemastaan lainasta. Markkina on siis siirtynyt ”pikavipeistä” kohti keskikokoisia digitaalisia kulutusluottoja.
Kun edellinen sääntely ei tuonut toivottua tulosta, päädyttiin kokeilemaan seuraava vaihtoehtoa.
Positiivinen luottorekisteri täytti huhtikuussa yhden vuoden
Huhtikuussa 2024 toimintansa aloittanut rekisteri merkitsi täydellistä suunnanmuutosta: lainsäätäjä lakkasi yrittämästä hallita lainojen hintaa ja alkoi sen sijaan säädellä niiden saatavuutta. Kun rekisteri saavutti huhtikuussa ensimmäisen vuoden virstanpylvään, markkina oli ehtinyt muuttua peruuttamattomasti.
Ensimmäisen toimintavuoden tärkein opetus oli niin kutsuttujen ”sokeiden pisteiden” katoaminen. Ennen rekisteriä luotonantajat joutuivat luottamaan hakijan omaan ilmoitukseen muista veloistaan – tieto, jota kaunisteltiin tai jätettiin kertomatta usein tarkoituksella. Rekisterin myötä tämä porsaanreikä tukittiin yhdessä yössä.
Kun kaikki luotot asuntolainoista kulutusluottoihin tulivat näkyviin reaaliajassa, ylivelkaantuneiden mahdollisuus ketjuttaa lainoja (ottaa uutta velkaa vanhan maksamiseen) katkesi käytännössä seinään.
Onko järjestelmä tuonut toivottuja lopputuloksia?
Ensimmäisen vuoden aikana hylättyjen lainahakemusten määrissä nähtiin selvä kasvu, se on selvää. Sen ehdottomuus on kuitenkin synnyttänyt uudenlaisen huolestuttavan ilmiön.
Suurin negatiivinen vaikutus on ollut se, että se leikkaa säännellyiltä markkinoilta armotta pois myös ne kuluttajat, joiden rahantarve on perusteltu, mutta joiden tulotaso ei läpäise tiukentuneita automaattiseuloja.
Vaikka virallinen luotonanto tyrehtyy, ihmisten rahantarve ei kuitenkaan katoa, vaan velkaantuminen siirtyy valvonnan ulottumattomiin. Asiantuntijat ovatkin huolissaan kehityksestä, jossa lainanhaku valuu yhä enemmän ”harmaalle alueelle” – yksityishenkilöiden välisiin velkasuhteisiin tai jopa pimeille markkinoille, joissa kuluttajansuojaa ei ole.