Kuvataiteen toiminnan Suomessa käynnistänyt yhdistys on maan vanhin taidealan organisaatio – se täyttää 180 vuotta vuonna 2026. Yhdistys on perustanut niin Ateneumin kuin Kuvataideakatemiaan johtaneet Helsingin ja Turun piirustuskoulut. Yhdistyksen Piirustuskoulut olivat Pohjoismaissa ensimmäinen myös naisille avoin kuvataiteen ammatillinen opinahjoa, mistä ponnistivat mm. Ellen Thesleff ja Helene Schjerfbeck – he olivat niin ikään maan vanhimman kuvataidepalkinnon, Dukaattipalkinnon saajia. Enintään 35-vuotiaalle kuvataiteilijalle myönnettävä palkinto jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1858.
Suomen Taideyhdistys jakaa 11.12. yhteensä 317 000 eur apurahoina ja palkintoina.
Suomen Taideyhdistyksen Dukaattipalkinnon (16 000 eur) saa vuonna 2025 kuvataiteilija Lada Suomenrinne.
William Thurings stiftelse on Suomen Taideyhdistyksen tärkein tukija. William Thuringin nimeä kantavat palkinnot, yksi pääpalkinto ja yhdeksän nimikkopalkintoa, myönnetään 35–45-vuotiaille kuvataiteilijoille. Pääpalkinto on suuruudeltaan 14 000 euroa, nimikkopalkinto 6 500 euroa.
William Thuring -pääpalkinnon (14 000 eur) saa kuvataiteilija Lasse Juuti.
William Thuring -nimikkopalkinnot: (9 x 6 500 eur) saavat kuvataiteilijat Mari Hallapuro, Hemuloordi, Savu E. Korteniemi, Ville Kumpulainen, Jussi Pyky, Pavel Rotts, Joonas Siren, Jenni Toikka ja Ville Vuorenmaa.
Suomen Taideyhdistyksen tunnustuspalkinto myönnetään kuvataiteilijalle merkittävästä taiteellisesta työstä. Suomen Taideyhdistyksen tunnustuspalkinnon (10 000 eur) saa kuvataiteilija Mika Taanila.
Edvard Gottlieb Richter (1880–1956) oli suomalainen taidehistorioitsija ja taidearvostelija. Suomen Taideyhdistys myöntää Richterin mukaan nimetyn palkinnon ansiokkaasta taidekirjasta tai -kirjoituksesta tai taiteesta kirjoittavalle.
Edward Richter –palkinnon vuonna 2025 (10 000 eur) saa taiteen tutkija ja kuvataidekriitikko Asta Kihlman.
Nuorten taiteilijoiden apurahaa voivat hakea enintään 35-vuotiaat, ammattiin valmistuneet Suomessa toimivat taiteilijat. Apurahaa haki tänä vuonna 278 henkilöä. Jakosummaa korotettiin 6 000:sta eurosta 6 700 euroon.
Nuorten taiteilijoiden apurahat (30 x 6 700 eur) saavat: Päivi Berg, Charlotte Clermont, Laura Hokkanen, Jaakko Hukkanen, Sofi Häkkinen, Hermanni Härmälä, Uljas Kaitala, Nemo Koski, Elias Langi, Oona Leinovirtanen, Liisa-Irmelen Liwata, Yufan Lu, Samuli Makkonen, Anni Mikkonen, Hugo Murtoniemi, Jone Mutka, Mari Mäntynen, Mikko Paakkonen, Tommi Pasanen, Inari Raaterova, Anu Raatikainen, Iona Carmine Roisin, Leik Silvestrini, Silla Simone, Onni Takkinen, Atte Tolonen, Victoria Torboli, Anna-Karoliina Vainio, Ville-Pekka Vihma ja Sheung Kan Yiu.
Signe Tandefeltin nimeä kantava apuraha myönnetään tiedotusvälineiden piirissä toimiville kuvataidearvostelijoille. Apurahaa voidaan myöntää kriitikoiden ohella myös muille kuvataiteesta kirjoittaville sekä kirjoittamista edistäviin ja kirjoittamiskulttuuria elävöittäviin hankkeisiin. Vuonna 2025 Signe Tandefelt apurahan (1000-1500eur) saavat:
Aino Sutinen, Nyyh ry, Kari Yli-Annala, Petra Lukkari, Milja Laurila ja Joonas Pulkkinen.
Dukaattipalkinnon, William Thuring pää- ja nimikkopalkinnot, Suomen Taideyhdistyksen tunnustuspalkinnon sekä Nuorten taiteilijoiden apurahat päättäneen Apuraha- ja palkintolautakunnan jäsenet vuonna 2025 olivat pj Hannaleena Heiska (kuvataiteilija), Varsinaiset jäsenet: Tomas Regan (kuvataiteilija), Riikka Stewen (FT, dosentti)
Varajäsenet: Heini Aho (kuvataiteilija), Pessi Rautio (FM)
Edvard Richter -palkinnon ja Signe Tandefelt -apurahoista esityksen tehneen kirjallisuuslautaukunnan jäsenet vuonna 2025 olivat Puheenjohtaja: Helen Korpak (TaM, taidekriitikko), varsinaiset jäsenet: Timo Valjakka (taidekriitikko, tietokirjailija), Hanna Weselius (TaT, kirjailija, valokuvataiteilija)
LISÄTIEDOT: vt. Toiminnanjohtaja Tapio Mäkelä, toiminnanjohtaja@suomentaideyhdistys.fi
+358408208779. Sivut alla: Lautakuntien perustelut ja artistien biografiat.
Dukaattipalkinto: kuvataiteilija Lada Suomenrinne
Palkintolautakunnan perustelut
Lada Suomenrinne ei kuvaa valokuvissaan sitä mikä näkyy vaan sitä mikä on läsnä. Läsnä on luonto ja olennot, joille se on antanut elämänympäristön. Hänen kuvissaan maisema muistaa esiäitien, esivanhempien, kulkeneen samoja polkuja, pysähtyneen samojen vesien äärellä. Maisema on yhtä kuin aika, ja aika on kerroksellista. Siksi valokuvaus hänen praktiikassaan tarkoittaa oikeastaan välttämättä päällekkäisvalottamista, nykyisen, menneisyyden ja tulevaisuuden risteämistä valotetussa, kehitetyssä ja editoidussa kuvassa. Näin ymmärretyn valokuvan aikakäsitys on sama kuin alkuperäiskansoilla monin paikoin maailmaa – aika ei ole lineaarista vaan kerrostuu toisiinsa kietoutuvista kehistä.
Suomenrinne kuvaa asioita, joita on ollut olemassa ja joita voisi olla olemassa, samalla tavoin kuin varhaiset valokuvaajat vangitsivat kuviinsa aaveita, unia ja näkyjä. Hän etsii keinoja kertoa luonnon ja olentojen yhteenkuuluvuudesta, esivanhempien läsnäolosta ympäröivässä maisemassa, Saamenmaan haavoittuvuudesta ja maan itsensä poliittisesta oikeudettomuudesta. Hän luo kuvissaan maailmoja, jotka voisivat tulla oleviksi: valokuva-apparaatin tehtävänä on tavoittaa ylisukupolvisia muistoja ja kuvitella tulevaisuuksia. Valokuvaus on poliittista mutta myös seremoniallista niin kuin hän on itse kertonut: se on seremonia, joka vaalii olevaa.
Lada Suomenrinne biografia
Lada Suomenrinne (1995) on saamelainen valokuvataiteilija. Suomenrinne pohtii teoksissaan saamelaisvalokuvan estetiikan muotoja. Lähtökohtinaan arkistokuvien pysähtyneisyys ja ajatus siitä, että ´valokuvaus tappaa`, hän tarkastelee saamelaisvalokuvauksen mahdollista historiaa sekä sen roolia saamelaistaiteessa ei-perinteisenä käsityön välineenä. Häntä kiehtoo ajatus kameroilla luoduista seremonioista sekä uudet tavat kertoa arktisesta tietoisuudesta. Suomenrinteen taiteellisen praktiikan keskiössä ovat rajaseudut – oma takapiha, sekä toislajisten ja esivanhempien läsnäolon havainnollistaminen visuaalisin keinoin. Hänen mielestään on olemassa tila, jossa valokuvauksen perinteet eivät päde tai jonka olomuodot eivät sovikaan siihen maailmaan, missä hän työskentelee.
Suomenrinne on valmistunut valokuvataiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta. Hänen näyttelynsä ovat keränneet tunnustusta ympäri maailmaa, hänen teoksiaan on ollut esillä Whitney Biennalessa (New York, 2024), Kunstnerforbundetissa (Oslo, 2024), Bergen Kunsthallissa (2024), Les Rencontres d’Arlesissa (Ranska, 2023) sekä Kindlissä (Berliini, 2022). Suomenrinteen teoksia kuuluu muun muassa Suomen Valokuvataiteen museon ja Valtion taideteostoimikunnan kokoelmiin.
William Thuring Pääpalkinto: kuvataiteilija Lasse Juuti
Palkintolautakunnan perustelut
Lasse Juuti tekee usein paikkaan ja kontekstiin sidottuja suurikokoisia maalauksia, jotka irtoavat perinteisestä kaksiulotteisesta formaatistaan ja ottavat veistosmaisen, ympäröivää tilaa aktiivisesti kommentoivan muodon. Juuti venyttää ja taivuttaa maalauksen litteää neliötä kohti kolmiulotteisuutta: maalaus asettuu tilaan kuin olento, rakennelma tai fragmentti jostakin suuremmasta järjestelmästä.
Teoksissa tutut ja jopa arkipäiväiset elementit saavat uusia merkityksiä, kun ne esiintyvät oudoksuttavissa mittasuhteissa tai yllättävissä yhdistelmissä. Juuti rakentaa maailmoja, jotka ovat yhtä aikaa tunnistettavia ja vieraita – kuin tavallisuuden rinnakkaistodellisuuksia, joissa materiaalit, värit ja muodot käyttäytyvät eri logiikalla kuin arkikokemuksessa.
Juutin teoksista huokuu leikkisyys, kokeilevuus ja työskentelystä kumpuava nautinnollinen vapaus.
Lasse Juuti biograifa
Lasse Juuti (s. 1990, Tampere) asuu ja työskentelee Espoossa. Juuti on opiskellut Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa, Kankaanpään taidekoulussa ja Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa. Viimeaikaisia näyttelyitä ovat mm. Kohta (2025), Galleri Sinne (2023) ja Forum Box (2022). Hänen teoksiaan on mm. Kiasman, Valtion taideteostoimikunnan, Helsingin taidemuseon ja Saastamoisen säätiön kokoelmissa.
Taiteilijan verkkosivu: https://lassejuuti.com/
Suomen Taideyhdistyksen tunnustuspalkinto: kuvataiteilija Mika Taanila
Palkintolautakunnan perustelut
Lautakunnan perustelu: Mika Taanilalle (s. 1965) myönnetään Suomen Taideyhdistyksen tunnustuspalkinto 2025, johdonmukaisesta, pitkäjänteisestä ja omaehtoisesta taiteellisesta työskentelystä.
Taanila käyttää usein lähtökohtanaan löydettyä liikkuvaa kuvaa, joka muodostaa teoksiin lähes maagisesti lumoavan reitin teknologian edistysilluusion ajan ihmisen sielunrakenteeseen ja muistoihin. Teokset ovat silti myös todellisuuden tutkailua, toisinaan jopa runollisesti pohdiskelevaa dokumenttielokuvaa.
Taanilan teokset ovat usein minimalistisia ja keskittyneitä. Myös elektronisina teokset ovat hyvin konkreettisia, analogisia, jopa veistoksen kaltaisia. Silti Taanilan punnitutideat ja konseptit teosten lähtökohtina korostuvat.
Taanilan työskentelyssä elektronisen musiikin, elokuvan ja kuvataiteen maailman tinkimättömyys kohtaavat. Hänen teoksensa luovat oman sfäärinsä, joka on samalla teknologian ja edistyksen kritiikkiä sekä niiden nostalgiaa niin, että tuttuus ja vieraus loihtivat yhdessä oudon aistittavan tunnelman. Taanilan taide on laaja-alaista ja lähestyttävää siksikin, että se tulee esille mitä erilaisimmissa konteksteissa musiikkivideoista taidebiennaaleihin, live-esityksistä verkkosivuihin tai elokuvafestivaaleista museonäyttelyihin.
Mika Taanila biografia
Mika Taanila on helsinkiläinen kuvataiteilija ja elokuvaohjaaja. Hänen video- ja filmi-installaatiotaan sekä kollaasitöitään on ollut esillä lukuisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä, kuten Kasselin Documentassa, Venetsian biennaalissa ja Aichin triennaalissa. Taanilan kokeellisia elokuvia on esitetty yli 300 kansainvälisellä elokuvafestivaaleilla ja erikoisnäytöksissä.
Taanilan teokset käsittelevät usein teknologian kehitystä kriittisellä otteella.
Edvard Richter -palkinto: taiteen tutkija, kuvataidekriitikko Asta Kihlman.
Palkintolautakunnan perustelut
Lautakunnan perustelu: Asta Kihlman on tuottelias ja moniulotteinen kirjoittaja, joka suhtautuu taiteesta kirjoittamiseen kunnianhimoisesti. Teksteissään Kihlman on pyrkinyt ja onnistunut yhdistämään akateemisen kirjoittamisen kevyempään tyyliin. Hän on luontevalla tavalla myös tuonut queer-näkökulmaa taidehistoriaan. Kihlman käyttää akateemista terminologiaa tavalla, joka ei sulje pois vaan kutsuu ja valistaa lukijaa. Hänen tyyliään luonnehtii intohimoinen tapa lähestyä taiteen kokonaisvaltaisia vaikutuksia. Fenomenologinen, kokemuksellinen ote ja taideteosten kuvailevat tulkinnat vaativat vankkaa ammattitaitoa mutta myös oivaltavaa havaintokykyä ja heittäytymistä.
Kihlman on vuosien ajan tehnyt tärkeää jalkatyötä kirjoittamalla hyvin aktiivisesti Turun taide-elämästä Turun Sanomiin – ja lautakunta toivoisikin, että lehti antaisi Kihlmanin kritiikeille enemmän pituutta ja tilaa. Perehtyneet ja syventyneet lehtikritiikit ovat tulevaisuuden taiteen tutkimuksenkin kannalta tärkeitä. Lautakunta haluaa myös nostaa esille Kihlmanin ansiokkaasti kuratoiman ryhmänäyttelyn Tyttö joka muuttui ruusupensaaksi, joka oli esillä HAM:issa viime vuonna, sekä sen teemoja syventävän, lukemiseen houkuttelevan katalogin.
Asta Kihlman, biografia
FT Asta Kihlman on taiteentutkija, kuraattori ja kuvataidekriitikko. Hän on väitellyt Turun yliopiston taidehistorian oppiaineessa marraskuussa 2018 väitöskirjalla Kolme tutkielmaa sukupuolesta, Identiteettipolitiikka Beda Stjernschantzin, Sigrid af Forsellesin ja Ellen Thesleffin taiteessa. Kihlman on perehtynyt laaja-alaisesti visuaalisen kulttuurin tutkimukseen, sukupuoli- ja queer-teoriaan, kotimaiseen 1800-luvun lopun taiteeseen, 1900-luvun kotimaiseen ja kansainväliseen modernismiin sekä nykytaiteeseen.
Hän on toiminut kuvataidekriitikkona vuodesta 2013 alkaen ja kirjoittanut laajasti nykytaiteesta – kuvataiteesta, arkkitehtuurista, muotoilusta, tanssista sekä performanssista. Kihlman toimii tuntiopettajana Turun yliopistossa ja Turun taideakatemiassa.
Your article helped me a lot, is there any more related content? Thanks!
I don’t think the title of your article matches the content lol. Just kidding, mainly because I had some doubts after reading the article.