Kansanedustaja ja entinen ministeri Krista Mikkonen kritisoi tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitien (kok) tekemää virkanimitystä räikeänä poliittisena nimityksenä.
Oikeuskansleri on joutunut puuttumaan opetus- ja kulttuuriministeriön virkanimitykseen poikkeuksellisella tavalla.
Mikkosen mukaan poliittinen aktiivisuus ei sinänsä ole paha asia, jos hakija on muutoin pätevä. Mutta nyt poliittinen tausta ajaa ohi pätevyyden ja ministeri Talvitie runnoi härskisti virkaan puoluetoverinsa, jonka ansiot jäävät merkittävästi jälkeen toiseksi jääneestä hakijasta.
Mikkonen siteeraa kokoomuksen kansanedustaja Pihla Keto-Huovisen 11.9.2020 jättämää kirjallista kysymystä poliittisista virkanimityksistä:
”Poliittiseksi virkanimitykseksi voidaan kutsua tilannetta, jossa pätevimmän hakijan sijaan valitaan ehdokas, joka on esimerkiksi tietyn puolueen jäsenyyden tai viranhoidon kannalta muun epärelevantin taustan takia sopivin ehdokas. Tätä voidaan pitää jopa yhtenä korruption ilmentymänä.
Poliittiset virkanimitykset eivät kuulu Suomen kaltaiseen oikeusvaltioon, mutta silti näitä tapahtuu vuosi toisensa jälkeen. Tästä voidaan päätellä, että joko lainsäädäntö tai sen valvonta ei ole riittävällä tasolla.”
Keto-Huovisen kirjallisen kysymyksen on allekirjoittanut myös nykyinen tiede- ja kulttuuriministeri Talvitie, joka on ajautunut mittavaan sotkuun kulttuuri- ja taidepolitiikan ylijohtajan nimitysvalinnan myötä.
– Ministeri Talvitie on nyt itse tehnyt tällaisen poliittisen virkanimityksen, vaikka hän on yksi kirjallisen kysymyksen allekirjoittajista. Talvitien tekemä nimitys kulttuuri- ja taidepolitiikan ylijohtajasta on osoittautunut selkeästi vallan väärinkäytöksi. On normaalia, että ministeri käyttää harkintaa tasavahvojen ehdokkaiden välillä, mutta tässä ei ollut kyse siitä. Ero valituksi tulleen ja toiseksi jääneen hakijan pätevyyden välillä on harvinaisen selvä. Tällainen toiminta heikentää valtionhallinnon avoimuutta ja virkakunnan puolueettomuutta, toteaa Mikkonen.
– Poliittiset virkanimitykset eivät kuulu Suomen kaltaiseen oikeusvaltioon, kuten kokoomusedustajien allekirjoittamassa kirjallisessa kysymyksessä sanotaan. On todella huolestuttavaa, että selkeästi pätevämmän hakijan ohittaa ministerin oman suosikki. Opetus- ja kulttuuriministeriön poliittinen johto ei ole toiminut asianmukaisella tavalla ylijohtajan valinnassa. Ministerin muuttuvat selittelyt haastatteluprosessiin osallistuneista vielä heikentävät asiaa entisestään, päättää Mikkonen.